?

Log in

11. maalisk. 2010

huis

(ei otsikkoa)

onhan se helppo olla pisteltävänä
seisoa silmät auki odottamassa tökkäisyjä
katsoa vain hiljaa ikkunasta ulos
ne viiltelevät ja kaivavat vanhoja arpia auki
niin kauan että veri vuotaa sisältäpäin

jonain päivänä ehkä uskallan
ottaa veitsen käteen
ja tökkäistä
jonainen päivänä ehkä
viillän takaisin
kaikille

sanotte ettette halua loukata
miten niin satutan tahallani
kuulen sen äänestä
annatte ymmärtää unohtaneenne
väitätte ettette ole katkeria
mutta silti kaivatte puukot esiin


vihaan teitä ja rakastan teitä

23. jouluk. 2009

baletdancer

(ei otsikkoa)

What If

Here I stand alone
With this weight upon my heart
And it will not go away
In my head I keep on looking back
Right back to the start
Wondering what it was that made you change

Well I tried
But I had to draw the line
And still this question keeps on spinning in my mind

What if I had never let you go
Would you be the man I used to know
If I'd stayed
If you'd tried
If we could only turn back time
But I guess we'll never know

Many roads to take
Some to joy
Some to heart-ache
Anyone can lose their way
And if I said that we could turn it back
Right back to the start
Would you take the chance and make the change

Do you think how it would have been sometimes
Do you pray that I'd never left your side

What if I had never let you go
Would you be the man I used to know
If I'd stayed
If you'd tried
If we could only turn back time
But I guess we'll never know

If only we could turn the hands of time
If I could take you back would you still be mine

'Cos I tried
But I had to draw the line
And still this question keep on spinning in my mind

What if I had never let you go
Would you be the man I used to know
What if I had never walked away
'Cos I still love you more than I can say
If I'd stayed
If you'd tried
If we could only turn back time
But I guess we'll never know
We'll never know



15. jouluk. 2009

baletdancer

(ei otsikkoa)

10. jouluk. 2009

baletdancer

<3

Mellorine sanoo (23:40):
*pitäisköhän meijän ruveta seurustelemaan. me tullaan niin hyvin juttuun.
Tiiti sanoo (23:40):
*missäköhän saattais mennä mönkään?
Tiiti sanoo (23:40):
*jossain ihan varmasti, oliskohan se enemmän traagista vai huvittavaa? : D
Mellorine sanoo (23:42):
*traagisen huvittavaa :D
Mellorine sanoo (23:42):
*ehkä se menis mönkään siinä etten mä osais panna sua, yrittäisin aina hivuttautua varpaalla sun persereikään.
baletdancer

Mä. en. jaksa.

On the edge of life
After all these days are gone
The endless haze will rise

I close my eyes
I'm safe from all harm
I'm safe in a dream
I want you to stay
I want you to be there for me
'Cos I need your love
I need your touch
I long for your embrace

On the edge of time
All the scenes are falling behind
It seems that alls is lost

I close my eyes
I'm safe from all harm
I'm safe in a dream
I want you to stay
I want you to be there for me
'Cos I need your love
I need your touch
I long for your embrace

16. marrask. 2009

kreisi

(ei otsikkoa)

MUSTA ON TULLUT KYTTÄÄJÄMUMMO.

14. marrask. 2009

baletdancer

11.11

Cruci-fiction in Space
Disposable Teens
Pretty As a Swastika
The Love Song
Irresponsible Hate Anthem
We’re from America
Devour
Dried Up, Tied Up and Dead To the World
Coma White/ Coma Black
Dope Show
Four Rusted Horses
Rock Is Dead
Sweet Dreams (Are Made of This)
Rock’n’Roll Nigger
If I Was Your Vampire
Beautiful People

http://www.iltalehti.fi/viihde/2009092210289701_vi.shtml

3. marrask. 2009

baletdancer

Lintu.

Kello on puoli viisi aamulla. Puhelimeni soi. En ymmärtänyt miksi äiti soittaisi minulle keskellä yötä. Tuijotin puhelinta koomassa ja Iiro kysyi kuka siellä on. Vastasin äiti. Se sanoi että vastaa.
Isä oli saanut sydänkohtauksen ja viety ambulanssilla sairaalaan. Ja kovaa.
Sisko tuli meille ja juotiin kahvia. Niin nopeasti sisko ei ole ennen tainnut kahvia juoda. Ei se muistanut edes pakata.
Matka Tampereelta Lahteen tuntui kestävän koko elämän. Oli vain pimeää ja tie näytti kokoajan samalta, kello meni minuutin kerrallaan eteenpäin. Pitkiä minuutteja. Ikuisuuden pituisia.
Koko maailma oli pysähtynyt, muutama auto, enimmäkseen rekkoja. Kai ne vei tomaatteja ja leipää kauppoihin.
Me mentiin sydänvalvontaosastolle.

Sairaala oli ihan hiljainen, ei siellä ollut vielä ketään. Pääovet oli auenneet vasta pari minuuttia aikaisemmin.
Ne käytävät oli niin pitkiä ja valkoisia, muutama keltainen raita siellä taisi olla. Vai oliko ne seinät keltaisia? En muista.
Ovet aukesi vain napista painamalla, suristen vain.
Ei löytynyt edes äitiä.
Sisko kysyi hoitajalta missä iskä on. Se sanoi että seuraava huone.
Siellä isä oli.
Ja voi miten pieni se oli. Ja harmaa. Koneiden, letkujen, neulojen ja laastareiden keskellä. Piip piip piip piip piip, ne koneet sanoi.
Ei isä ole koskaan ennen ollut pieni. Ei harmaa. Eikä niin hauras. Se oli kuin pieni lintu, törmänneenä lasiin. Pökertynyt ja kivuissaan. Ei sen puhetta oikein kuullut, niin hiljaa se puhui. Vaikkei olisi saanut sanoa sanaakaan.
Vettä se vaan joi nokkamukista. Niinkuin lapsi.
Puristi sormeani kovaa, varmaan sekin vei paljon voimaa.

Pallolaajennus ne sanoi. Se tehdään. Jos ei onnistu niin viedään Tampereelle ohitusleikkaukseen. Jos kestää siirtää.
Jos ei niin... niin mitä sitten? ajattelin.

Kaksi tuntia odotettiin. Mietin miten pienestä elämä onkaan kiinni.
Äsken iskä oli vielä ollut kotona syömässä lauantaimakkarahapankorppua. Juonut maitoa.
Nyt se on leikkaussalissa, eikä tiennyt avaako se enää koskaan silmiä. Syökö se koskaan lauantaimakkarahapankorppua ja juoko maitoa.
Äitikin oli niin pieni. Se ei sanonut mitään. Istui ja tuijotti, itki vähän. Niin me kaikki.
Niin pitkiä minuutteja. Sisällä, ulkona, kahviossa. Pitkiä minuutteja. Maailma tuntui luhistuneen. Miksi kaikkien muiden aika liikkui, tikitti vain eteenpäin ja me istuttiin hiljaa ja odotettiin että se lähtisi käyntiin.
Puhelin soi. Me oltiin jo menossa takaisin osastolle.

Kaikki hyvin, leikkaus onnistui. Ennuste hyvä.

Siellä lintu meitä odotti. Mutta oli sillä pilkettä silmäkulmassa.

Voi miten pitkiä minuutteja.





Tags: ,

25. lokak. 2009

baletdancer

Muuttovimma.

Oltiin syömässä Thaimaalaissa, oli hyvää ruokaa. Pidin siitä paikasta, se oli tunnelmallinen eikä niin tekopyhä mitä useimmat kiinalaiset paikat on. Söin kanaa cashewpähkinöillä, omnomnom. Sitten me jostain syystä ajauduttiin Hannalle ja Petterille, mä autoin muutossa olemalla hurjan reipas ja keräsin jääkaapista kaikki 500 magneettia ja mahdutin ne omaan pieneen muuttolaatikkoonsa.

Mentiin uuteen suureen kotiin, ajettiin kuin tuulispäät, Petterillä kun on autossa vain yksi vaihde ja se on täysii.
Me vallataan talon yläkerta. Se talo on vaaleanvihreä, suloinen, vanha, rintamamiestyyppinen talo.
Ylhäällä oli kylmää eikä löytynyt  antennipistoketta telkulle. Toteutuiskohan mun toive viimein että voisin elää ilman telkkua? Tuskin. Se olisi ihanaa. Ei tarvis nähdä kahjoja jenkkejä, kauniita rohkeita, harppers islandeja tai salkkareita. Ei deittiohjelmia, ei parisuhteen pelastamisia ja maailman pieninpiä tissejä ja pippeleitä. Ihanaa.
Mutta kyllä se telkku sinne tulee, digibokseineen päivineen.

Meille astutaan eteisestä suoraan ovesta yläkerran portaisiin
Sitten ihanat isot portaat, vähän kun kotona. Sitten tullaan isoon eteiseen, mulle on iso meikkipeili, kenkälaatikko mahtuu siihen naulakon alle oikealle. Sitten siinä on hassu pikkunen tila mihin varmaan saa mahutettua kirjahyllyjä. Meillä on oma pieni keittiö; jääkaappi, hella, ja tiskiallas. Semmonen pikkunen. Ja paljon salaovia ja käytäviä, kummitustalo.

Kellari on kaikista pelottavin, sanoin alas portaita kavutessani että se on mun matka Manalaan. Ja vaaleenpunaset seinät. Mutta itse kellari on pimeä ja pelottava, siellä on paljon paikkoja minne vieraat voi lukita, kuten pakastin ja vanha semmonen kellarikomero. Hillopurkkeja sinne vissiin kuuluis laittaa. Kantsii vissiin olla varoinen ettei suututa Hannaa ja Petteriä. Mutta se suihku. Se on aivan KAMALA. Siinä on ruskeat puusävyiset seinät, siellä kellarissa se siis on, ja pimeä, ei ikkunoita. Ruostetta ja ruma lamppu, se on kun joku teurastuskammio.

Sanoin siskolle etten uskalla siellä yksin käydä. Sinne varmaan tarvisi jonkun hätäkatkaisijan. Mitä jos tulee sähkökatkos? Kuolisin sydänkohtaukseen.
Mutta enivei, tykkään hirmupaljon siitä talosta, nyt vasta tajusin että siitä tulee meille koti. Kukaan ulkopuolinen ei omista sitä, saan sisustaa ja remppaa yläkerrassa mielinmäärin. Se on ihanaa. Ja siellä on piha. Voi olla ulkona ja kesällä ottaa aurinkoa. Ja kun astuu ovesta ulos, pääsee oikeasti ulos, ei porraskäytävään.

Haluis jo muuttaa. Ehkä siellä on kivempaa.
Mei huutaa mulle.




30. elok. 2009

baletdancer

Hikivuori.

"Kävelinkö turhaan ne kilometrit
Jotka mielessäni teitäs vaelsin
Ja odotinko tyhjää kun siltaa etsin
Joka yltäis yli kuilun syöverin
Kuitenkin
"


Kävelen.

Maa on liukas ja savinen. Mustanharmaata mutaa joka litsahtelee sydämeni punaisten kenkien alla. Muta päästää ääntä. Lits lits.
Maassa on vihreää ja oranssia. Teräviä reunoja, pyöreitä reunoja. Ohuita, paksuja, pitkiä. Punaisia, pyöreitä.
Lehdet ovat putoilleet maahan. Ilman kaunista pukuaan, vain syövän rikkomina.
Kuka teidät raiskasi ja pudotti alkuun. Muta toivottaa teidät tervetulleiksi, lits lits. Te kahisitte kun päällenne astuu.
Tuuli hyväilee käsivarsia, pieniä ryppyisiä sormia. Likainen tukkani nousee ilmaan tuulen mukana.

Raak raak. Variksia.

Suuria vanhoja metsäläisiä isoissa vanhoissa rungoissaan. Suuria lehtiä, runkoja ja juuria. Lits lits.
Puhut minulle, luulen sinun ymmärtävän. Pieniä matalia metsäläisiä, nuorissa sileissä rungoissaan.
Valtavaa vihreää siniseen saakka, et päästä aurinkoani iholleni. Miksi? Haluatko vain taistella suurilla voimillasi ja näyttää
pienille, olevasi vanhempi?

Lampi. Pieni, suuri. Hirmuisen syvä, olet koti.
Sinussa elää likaisen puhtaita lintuja, etsii sinusta ruokaa ja voimaa. Älä mene pois

Kuka sinä karvainen kaveri siellä olet, miksi runkosi antaa sinun elää valtoimenaan, syödä lapsiaan.
Ai sinä teetkin hänelle lapsia. Ymmärrän.

Syksy on tullut.

- -
Kirjoita se hiekkaan
hiekka pitää sanansa
kirjoita se virtaan
vesi matkaa kotiinsa
kirjoita se ilmaan
linnut nousevat siivilleen
kirjoita se muistoihin
ne haarautuu kuin tie

- -

Kirjoita se valoon
valo matkaa tyhjyyteen
kirjoita se iltaan
ilta yöhön laskeutuu
kirjoita se pelkoon
pelko kavahtaa itseään
kirjoita se sanoihin
sanat muuttuu toisikseen





Tags: ,
baletdancer

Circle of life

Huonommin jo paranee
nyt jos polven kolhaisee
Kirkkaat hauskat vaihdetaan
laastariin valkoisenruskeaan

Ja miten kävikään
että lapsuus se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui

- -
ja sitten ollaan huolissaan
mistä kuollut hiiri haudan saa

Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet

Ja miten kävikään
että nuoruus se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui

Aika pakenee, päivä lyhenee
Niin monta on aukeavaa
ovea houkuttavaa
Päivä pitenee, aika matelee
ja sitten toista muistuttaa

Päivä päivää seuraa
Valo vähenee
Ilta on

Vaikka on tähtiä tuhansittain
minulle on niistä yksi vain

- -

Tania Knudsen - Circle of life

Tags:
baletdancer

Missä, miten päin täytyisi olla


Minä katuisin
vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden

Valittaisinko puoliääneen
Johda kotiin matka keskenjääneen
Missä, miten päin täytyisi olla
huutaisinko, jos sä täällä sittenkin oot

Tämä valo käy silmiin tunnelissa
jossa yhä kuoro laulaa
Varhain opin, miten hauras onni onkaan
kuinka se ei kestä kauaa

Minä haluan tietää, miksi kauan sitten
sä et palannutkaan
Pian kadotin suunnan
helppo polku kaltevana vietti mutkaan

Maan ja vetten alla tyttö soutaa
ja kuolleilla kielillä laulaa Maan ja vetten alla tyttö soutaa
se verkkainen ja tyyni virta on








Tags:

2. elok. 2009

baletdancer

Koti <3

Tänä hetkenä ilmoittanen olevani innoissani.
Olen valvonut viime yönä kolmeen asti, puhunut hyvän ystävän kanssa pitkään yöhön. Totuudenmukaisesti, minä puhuin, hän kuunteli ja yritti välttää nukahtamista. Mutta minulla oli mukavaa. Puhuin vanhoja asioita läpi ja kertasin ne uudestaan mielessäni, miksi kaikki meni näin, miksi sanoin sitä ja toiselle tätä. Miksi olenkaan niin vihainen. Miksi vihastuttaa aina niin paljon kun ajattelee tiettyjä ihmisiä, miksi aggressiot välillä saavat vallan. Miksi veri kiehuu niin punaisena ja lentää savuna ulos silmistä ja korvista?

Sitä on hyvä miettiä.

Poika tuli juuri siihen tulokseen että One Ring on Sauronin kihlasormus. Se raukka ei tainnut saada pimpsaa ja suuttui.
Huomenna Tampereelle katsomaan monta uutta kotia. Saa nähdä tuleeko joku niistä olemaan meidän.

Toivottavasti on oikea ratkaisu lähteä Lahdesta.
Toivottavasti Tampere on iloinen ja kiltti.

Tänään mikään ei väsytä eikä masenna minua. Ei edes se että nukuin 4 tuntia viime yönä.
Ei se että joudun heräämään kahdeksalta aamulla.

JAIKS.

Taidan olla tänään hieman ristiriitainen.




.





1. elok. 2009

baletdancer

Kesä loppuu.

Keräsin kiviä. Pyöreitä ja sileitä. Pojan mielestä ei voi sanoa pehmeitä. Möykkyisiä ja karkeita, laavakiviä. Hienon värisiä kiviä. Simpukoita löytyi yksi. Sekin oli pieni. Haluan semmoiseen paikkaan missä on paljon simpukoita ja isoja simpukoita. Näkinkenkiä. Katso muumipeikko näkinkenkiä.Kotona. Barcelonasta ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, se oli aikamoinen pettymys. Kaupunki itsessään oli kaunis, siellä oli upeaa arkkitehtuuria. Se ei vain ollut minua varten. Se oli meluisa, suuri, betoni/kivihelvetti, jossa haisi ja oli liian kuuma. Ranta oli kaikista ihanin, oli ihana sukeltaa veden alle turkoosiin veteen ja kuunnella vain meren kohinaa ja veden ääniä. Harmi vain kun happi aina loppui kesken.Keskiviikon jälkeen on ollut kauhea väsymys ja jumitus. Mitään ei jaksaisi, tekisi mieli istua yksin ja olla ihan hiljaa. Tuijottaa ja kuunnella. Ei jaksa puhua. Olisi kiva mennä peiton alle ja katsoa tuntitolkulla Sinkkuelämää ja syödä hyvää. Tai olla peiton alla ja herätä välillä vain syömään. Ei jaksaisi ajatella muuttoa ja irtisanomisia, ei jaksa etsiä asuntoja. Pojalla riittää siihen energiaa, etsi kotonaan isänsäkin kanssa ja huusi aina: "Tule katsomaan tätä, oisko tää hyvä?" En jaksa ajatella. Mikään ei tunnu kelpaavan mulle. Mä haluan ison asunnon omalla sisäänkäynnillä, halvan, missä olisi pihaa ja paljon luontoa. Puita. Ei paljon meteliä. Bussipysäkki lähellä. Kissoilla pitäisi olla paljon tilaa ja iso lasitettu parveke. Astianpesukone. Kylpyamme.
Mä en jaksa soittaa kenellekään, en jaksaisi nähdä ketään tai puhua kenellekään.
Huomenna menen Keravalle ystävän luo. Ei siinä mitään vikaa ole, on kiva nähdä häntä, ja itseasiassa tämä ystävä on usein aika yksinkertainen ja saan nauraa hänelle siitä. Ehkä hän piristää minua.
Sunnuntaina rippijuhlat, ei huvittaisi. Vaikka tiedän että siellä on ihan mukava käydä. Tai tiedä nyt siitäkään. Ei ole rahaa maksaa lahjaa.

Värjäsin Pojan äidin tukan. Ja leikkasin. Siitä tuli ihan hieno. Leikkaaminen on kivaa. Miksi mä olen niin tyhmä että sössin sen kouluunhakuhomman? Muiden kanssa sitä on kiva naureskella, mutta se harmittaa ihan hirveästi. Yhtäkkiä kun keksin mikä mä oikeasti haluan olla ja missä mä voisin olla hyvä, niin miksi menin senkin sössimään?

Haluan omaan tukkaan jotain uutta. Tiiti ehdotti mustaa ja sinistä. Se jäi muhimaan tuonne taustalle. Mutta entä kun tuo vaalea on niin vaikea saada takaisin? Ja kun olen kasvattanut tota pitkää etutukkaa jo satavuotta, nyt sekin vaan häiritsee ja ärsyttää. Naama on liian läski. Haluisin niin ison tukan että p
ää näyttää pieneltä ja sirommalta.
Ja taas aiheeseen, miksi mä aina vaan lihon. Lääkket jätin pois suhteellisen onnistuneesti, miksei tää läski jo lähde menemään.
Vaatteet ei mahdu. Ei oo kivaa edes shoppailla.

Ehkä täytyisi katsoa taas Amelié.
Puista putoaa jo kohta lehdet, tulee syksy ja talvi.
Join tänään pikkujoulujuoman Waltersissa.
Eva tule jo kotiin, on ikävä






.





19. heinäk. 2009

baletdancer

Matkakuumetta!

Hola!

Olin Millan kanssa baarissa eilen, tarkoitus oli lähteä terassille vain muutamaksi tunniksi. Jotenkin se päätyi siihen että löysimme itsemme Messilän mökeiltä, jossa oli iki-ihanat mökkipileet. Henkilöitä oli yhteensä kahdeksan. Ensimmäiseksi kun astuimme mökin kuistille, saimme osaksemme herra Pippelin. Herra Pippelillä oli valkoiset piilarit, vaatteet puuttuivat. Kättelyt jäi jostain syystä väliin.
Toinen miespuoleinen henkilö oli twentysomething-guy, motorcyclepaita päällä, varpaiden ja sormien kynnet lakattuina vaalean beigellä. Ei hänestä enempää.
Mutta nämä kaksi neitokaista joita kohtasimme, voi herranjestas miten itsensä voi taas joskus tuntea fiksuksi. Nämä molemmat tyttelit olivat vuoden 2009 missikilpailujen semifinalisteja. Ja tyhmiä kuin saappaat. "Mieluummin mä olen kaunis ja isotissinen kun fiksu" - totesivat he yhteenääneen. Mie vaan istuin ja katsoin lattiaa ja mutustin sipsejä. Se oli ehkä hieman epämiellyttävää.
Lainasin toiselta missiehdokkaalta valkoista villapaitaa, venytin sen varmaan 1000x kokoiseksi. Ja kaaduin se päällä pusikkoon, se meni multaiseksi. Nam. Se siitä vaikutuksen tekemisestä. Sitten siirryimme sisälle laulamaan Singstar Suomirockia. Vetäsinhän mäkin sitten kolmen kultalonkeron ja puolen litran karjalatölkin jälkeen apulannanpahempitoistaan ja kaiken maailman potpurit.
Sain muuten yli 5000 pistettä joka kerta, taisin laulaa komeesti, pakko myöntää :'D

Mutta ne keiden kanssa me sinne päädyttiin, voi herranvitunjumala. Toinen oli semmoinen kireäfarkkuinen ja kireäteepaitainen dude, ääni kun helvetistä, niin viskinrepimä kun olla ja voi, kuvottava tapaus kaikenkaikkiaan. Ja tyhmä kun mikä.
"Onks toi nikotiinilaastari?
- Ei se on ehkäisylaastari. Toimii samalla periaatteella kun ehkäsypillerit.
-Aijaa. Oot sä jo raskaana? Tai jos mä haluan tulla raskaaks niin käytänks mä tota?
-Ööh tiedätkö sä mitä on ehkäsy?
-No siis oon mä kuullu. Mut siis käytäks sä sitä koska sä oot yksinäinen?
-TÄÄH??"

Ja se käveli kuin ankkapingviini paskat housuissa. HRRR. Kuvotuksen väristyksiä.
Toinen dude oli ihan ok, -89 syntyneeksi itseään väitti. Puhui kokoajan puhelimessa seinän kittaamisesta. Tylsä?
Kolmas dude, noh kaljamahainen yhden lapsen isä. Väitti olevansa ihana mansikka, ja lauloin hänen kanssa Eppujen vuonna -85.

Tänään aamulla oli ehkä maailmankaikkeuden hirvein krapula, niin mä ainakin luulin, mutta sitten se kääntyi vatsataudiksi, eli oon ollut kipeenä koko päivän, hyi hyi hyi. Oksentanut jo sisälmykset ulos, tein niistä ruokaa ja paistoin Iirolle. Namm.

Ja tiistaina 20:15 lähtee lento Hki-Vantaa lentokentältä Barcelonaan, jänskättää! Huomenna pitää siivota ja pakata, käydä kaupassa ostamassa niitä raskaaksitulemislaastareita ja rakonsaamislaastareita. Ja ehkä vähän Tiitskille ja Teetulle ruokaa. Ja Saga
lle ja Meille.
Opettelin tänään espanjaakin, hieman vain. Tulispa nyt huomiseksi kuntoon, tää olo on ehkä kamala. Ja toivottavasti sama pöpö ei tule Iirolle matkalla. Mutta joo, listat oon tehnyt mitä mukaan lähtee, saa nähdä mahtuuko kaikki mukaan. Iik jännäkakka.

Buenas noches!



25. toukok. 2009

baletdancer

(ei otsikkoa)

Ihaa - Aina yhtä lamaantunut, hitaat reaktiot ilmeellisten motivaatioiden puute - Kannabis
Nasu - Pelkää kaikkea ja luulee koko ajan että sitä seurataan - Sienet
Kani - Tunkee nenänsä aina joka paikkaan ja aina tarvitsemassa jotain - Kokaiini
Tiikeri - Ei voi olla hetkeäkään rauhassa, pomppii aina edes takas eikä väsy koskaan - Amfetamiini
Risto reipas - Pystyy puhumaan eläimille ja leluille - Hallusinogeenit
Nalle puh - Tykkää makeasta ja omaa laajan kekseliään fantasian - LSD
Pöllö - Aina paikalla kun sitä tarvitaan ja aina auttamassa jos jollain on "ongelmia" - Itse diileri


Mä lähden TAMPEREELLE.
Moi.

11. toukok. 2009

baletdancer

TSUPPA.

Olin tänään mummeloimassa.
Aamulla heräsin puoli ykstoista, päätin lenkkeillä täysii. Sit latasin mp3set täyteen Lady Gagaa ja Madonnaa ja Musee ja lähin painaa pitkin mäkiä ja maita ja mantuja. Tosin en ollut kovin komea sinisessä tuulitakissani.
Katsoin sen jälkeen peiton alla kaks tuntia L-koodin ekaa tuotantokautta, se on niin ihana että ei mitään rajaa! Miksi kukaan ei ole ennen kertonut että se on niin hyvä sarja?
Lepakot <3
Sit mie pyöräytin pallomasin Orimattilaan kohti, menin mummulle. Se teki ihanaa lihasoossia ja perunamuussia ja salaattia. Sit katsottiin kuvia mun tietokoneelta, mummu kikatteli mulle. Sit haukuttiin paavia puhuttiin siitä kenen/minkä paska haisee pahimmalle. Kerroin että krapulakakka haisee aika pahalle, mut ei meijän kissoja voita kyllä mikään.

Hirmuinen päivä. Äsken soitti Teemu ja meni elämä ihan sekaisin! Sit soitti Laura ja se lupas tulla huomenna kylään jeij <3

30. huhtik. 2009

baletdancer

Bertil Bättrefolk spelar violin.

Aina sitä pitää opetella uutta, niin sanoi äitikin. Kiitti moi.
Loggasin sitten itseni ensimmäistä kertaa livejounrnaliin, ihan niinkun ajan kanssa. Saaga karjaisi takana hyvin eläimellisesti.
Nyt on vappu. Tänään Iiro tulee intistä ja me lähdetään eläimelliselle matkalle
Kinnulaan päin. Mökki jee it shall be.
Tosin suuria trumpettisooloja ei ole odotettavissa, kun huomenna alkaa taas se-aika-kuukaudesta.

Odotan silti innolla kissojen ensimmäistä pitkää automatkaa, ja sitä ihanuuden tunnetta kun voin haistaa suurensuuret kuolemantuoksahdukset tulvivan takapenkin lattiatasosta. Täytyy tehdä ennalta jo toimintasuunnitelma:
1. Haistat kuolemantuoksahduksen, vedä syvään henkeä suun kautta ja yritä pidättää hengitystä.
2. Mikäli olet moottoritiellä tai suurinopeuksisella tiellä, etsi katseellasi ensimmäistä pysähdyspaikkaa, jossa heittää joko henkesi tai kissanpaskat ulos.
3. Kun saat auton pysäytettyä, syöksy ulos kiljuen.
4. Heittäydy suojapuvussa maahan, ryömi kohti autoa.
5. Varmista auton ikkunasta mitä vihollinen tekee.
6. Varmista hapen riittävyys happinaamarista.
7. Avaa auton ovi ja varmista ettei vihollinen hyökkää.
8. Poista ripeästi hiekkalaatikosta kuolemantuoksahduksen aiheuttaja.
9. Vie pökäleet seuraavan auton konepellille.
10. Hyppää autoosi ja jatka matkaa.

Näin. Nyt selviän.
Pöydällä edessäni minua odottaisi kolme aivan hirvittävän kammotavan makuista Diasporal-tablettia.
Ja ne pitäisi vielä imeskellä. Ja kaikille jotka eivät tiedä mitä nämä ihmelääkkeet ovat, ne ovat magnesiumia, en siis popsi
kaikenmaailman pillereitä, kauheasti.
Pitäisi pakata tavarat, ja käydä Prismassa kävellen. Kuulostaa raskaalta, täytyy koittaa selvitä.